"Istanbul on kymmenen miljoonan elämän sekamelska. Se on kymmenen miljoonan sotkuisen tarinan avoin kirja. Istanbul on heräämässä levottomasta unestaan, valmiina ruuhka-ajan kaaokseen. Tästä eteenpäin on liikaa rukouksia, joihin vastata, liikaa rienauksia, joita huomata, ja liikaa syntisiä, yhtä lailla kuin viattomiakin, joita pitää silmällä. Istanbulissa on jo aamu." Elif Shafak: Kirottu Istanbul.
Tervetuloa mukaan matkalle. Tämä blogi kulkee Turkissa ja sen lähialueilla, ajaa Suomeen ja takaisin sekä kurkistelee porttikongeihin ja uusille lenkkipoluille Istanbulissa. Unohtamatta arkea ja juhlaa.

perjantai 4. marraskuuta 2011

87. tarina (Kaupunkihyppelyä- Praha ja Wien)

Ensivaikutelma Tsekistä oli surullinen. Olimme juuri ajaneet läpi suloisten pienten Saksalaiskylien, mutta rajalla tunnelma muuttui. Kylät eivät enää olleet niin hyvin hoidettuja. Tien vierustoilla myytiin, keskellä päivää, vuoronperää puutarhatonttuja ja naisia.

Ensimmäinen kaupunki oli kuin spektaakkeli jostakin huonosta ohjelmasta. Kadun raitilla kävelivät huivipäiset mummot ostoskassiensa kanssa puikkelehtien näiden nuorten vähäpukeisten naisten ja puutarhatonttu-myyjien välissä. Kadun reunassa oli talo Punaisten lyhtyjen alueen- malliin. Näyteikkunassa seisoi vaalea neitonen sinisissä uikkareissaan viittoillen ohikulkeville autoille. Muut tytöt parveilivat talon reunustoilla. "Miksi  noilla tädeillä on noin vähän päällä?"

Onneksi ensivaikutelma ei aina ole totuus. Ei ainakaan koko totuus. Prahan levittäytyessä eteemme saimme huokailla vaihteeksi ihastuksesta. Vietimme Prahassa leppoisan parituntisen kävellen. Aloitimme luonnollisesti kaupungin ykkösnähtävyyksiin kuuluvalta Kaarlen sillalta. Silta on seissyt kaupunkilaisten kulkureittinä jo vuodesta 1407 ja sananlaskun perusteella siellä kuuluukin olla ahdasta. "Tungos kuin Prahan sillalla." Kuuntelimme vanhojen herrojen soitantaa, katselimme muotokuvan piirtäjää työssään, pujahdimme Prahan kaduille ja lopuksi istahdimme syömään.





Pistimme Prahan mieleen kaupunkina, jossa viihtyisi varmasti hieman pidempäänkin. Tällä kertaa meillä ei kuitenkaan ollut mahdollisuus viipyä vieraana yhtään tämän kauempaa. Pakkasimme siis itsemme autoon ja  ajoimme rajan pinnassa olevaan hotelliin iltahetkeä viettämään. Luullakseni lapsille nämä hotellin iltahetket ovat yksi parhaita matkamuistoja.

Seuraavana aamuna ajoimme vuorostaan Wieniin. Odotukset olivat korkealla Sissi-elokuvat tarkasti katsonneelle äidille. Prahan kauneuden jälkeen oletimme Wieninkin olevan sellainen kaunis vanha kaupunki. Kaupunki oli kuitenkin pettymys. Vanhaa keskustaa oli vaikea löytää. Sää oli harmaa eikä tehnyt kaupungille oikeutta. Modernit talot hallitsivat kaupunkia ja Tonavaa ei oltu mielestäni osattu hyödyntää kaupungissa samalla lailla, kun esim. Prahassa. Takapenkillä kaupunkia katseleva 2-vuotias lyttäsi kaupungin aika pian sinne tulomme jälkeen tuumaamalla: "Tylsääää, tylsäääää." Se taisi kyllä kuvastaa meidän kaikkien tunnelmia.




Lopulta päädyimme Mozartin vanhoille kotisijoille. Pistäydyimme lähellä olevassa massiivisessa kirkossa ja siinä se oli surkeudessaan meidän Wienin kokemuksemme. Ehkä meidän vielä joskus tulee antaa  kaupungille uusi mahdollisuus hieman paremmin varustautuneena tai ainakin aurinkoisemmassa säässä?

5 kommenttia :

Jael kirjoitti...

Kauniita paikkoja !Kummassakin olen ollut vain lentokentällä..,,

Mine kirjoitti...

Yaelian: Vaihtaminen on oikeasti typerää. Istut tuntitolkulla kentällä. Vaihto ei ole tarpeeksi pitkä, että kannattaisi lähteä, mutta sen verran pitkä, että ehdit ihan puutua odottamiseen. Meidän perhe on istunut useamman kerran Budabestin kentällä odottamassa vaihtoa. Ja kun lopulta pääsin kaupunkiin ajattelin kaiholla niitä odotuksia, jotka olisin voinut viettää itse kaupungissa.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kuvista ja tarinasta.

Wien on omasta mielestäni kaunis varsinkin keskustan Hofburgin palatsialueen ympäristössä, ja kun jatkaa samalla kaavalla käyden vaikkapa Schönbrunnin ja Beldeveren palatsit saman matkan aikana myös katsomassa, niin on vaikea olla jäämättä hyvää kuvaa kaupungista.

Muista Itävallassa olevista alueista kannattaa, kesällä käydessä, pistäytyä Salzburgin kaupungissa josta ei ole pitkä matka jatkaa matkaa Venetsiaan.

Molemmat (Salzburg / Venetsia) ovat hyvin samankaltaisia paikkoja noin tunnelmiltaan ja kauneudeltaan.

Mari kirjoitti...

Praha on aivan ihana kaupunki. Wienissä en ole ikinä käynyt, kuvittelin sen olevan vanha, kaunis kaupunki...

Mine kirjoitti...

Anonyymi: Voi kiitos vinkeistä. En tiedä tuleeko vielä ajettua tuolla seuduin, mutta jos tulee, niin laitan vinkkisi muistiin. Minä olen varma, että Wienin täytyy olla kaunis, eihän siellä muuten olisi turisteja niin paljon. Meille sattui vain huono päivä ja myös ennakkovalmistelussa olisi ollut toivomisen varaa. Aikapulasta puhumattakaan.

Mari: Prahasta minäkin tykkäsin kovasti. Wienin historiakin on niin vanha, että siellä täytyy olla vanha keskusta, mutta minä en ollut oikein ajan tasalla. En siis ollut etukäteen liikoja tutkinut. Mari, kävin äkkiä vilkaisemassa sinun blogiasi. Elät yhtä unelmaani siellä Pohjanmaalla. Jos mitenkään olisi mahdollista joskus saada vanha puutalo ja mieluummin kunnostettuna, niin se olisi ihan toteutunut unelma. Palailen paremmalla ajalla katsomaan sinun projektiasi. Kiitos kun kävit pistäytymässä:).